Täällä jakamassa tämän aamuisia kuvia! Eli aamulla viideltä lähdettiin Lindan kanssa metsästämään hienoja aamu-kuvia ja saldona oli kirkkaan auringonnousun ihastelua, tien reunassa pällistelyä ja kykkimistä ruohonjuuri tasolla kamera pään jatkeena ja kameran näytössä kaksi naarmua. Arvatkaa vaan, että ärsyttääkö viimeisin yhtään? Mä en ole hirveän taipuvainen perfektionismiin, mutta tälläsissä asioissa kyllä. Kautta aikain mua on ärsyttänyt pienet kolhut puhelimissa ja naarmut näytöissä, joten kyllä tämä nytkin sapettaa. Mun pitäisi kuitenkin olla vaan kiitollinen, kun naarmut tulivat näytön reunaan eivätkä ne haittaa kuvaamista. Mutta osaako sitä nyt olla kiitollinen, kun ottaa päähän pahemman kerran? Niinpä.
Savut mun korvista haihdutti kuitenkin rakkaus macro-kuvailua kohtaa! Siinä kun pääsee tutkimaan kaikenmaailman kukkien ja ötököitten pienimmätkin ääriviivat ja pisteet. Ja musta tuntuu, että macrokuvat on aina niin kauniita, kun kohteena on jokin luontokappale!
Olen ihan tyytyväinen otoksiin vaikka häkäryyttä ja pikseleitä on havaittavissa, mutta pyh, en anna sen mua haitata. Olen nyt joulun jälkeen niin harvoin kuvaillut, että oli hauskaa taas viettää aikaa kamera kourassa.
Eiköhän tämä postaus ala olla nyt viime silauksia vaille valmis. Mä pidän eniten viimeisestä kuvasta, mikä on teidän lemppari?
Savut mun korvista haihdutti kuitenkin rakkaus macro-kuvailua kohtaa! Siinä kun pääsee tutkimaan kaikenmaailman kukkien ja ötököitten pienimmätkin ääriviivat ja pisteet. Ja musta tuntuu, että macrokuvat on aina niin kauniita, kun kohteena on jokin luontokappale!
Olen ihan tyytyväinen otoksiin vaikka häkäryyttä ja pikseleitä on havaittavissa, mutta pyh, en anna sen mua haitata. Olen nyt joulun jälkeen niin harvoin kuvaillut, että oli hauskaa taas viettää aikaa kamera kourassa.
Eiköhän tämä postaus ala olla nyt viime silauksia vaille valmis. Mä pidän eniten viimeisestä kuvasta, mikä on teidän lemppari?